un éléphant, elefantti.

un étudiant, ylioppilas. le gant, hansikas.

le haut (le-o), korkeus, ylipuoli.

le héraut sota-airut.

le mendiant, kerjäläinen.
le négociant, kauppa-asioitsija.
le saut, hyppäys.

Sitä vastoin sitountuu t adjektiveissa ja participeissa: adjoint, liitetty, étudiant, oppia harjoittava, haut, korkea, mendiant, kerjäävä, négociant, kauppaa välittävä; esim.: du haut en (dy-o aǹ) bas, ylhäältä alhaalle; mutta: de haut en (de-o-t-ai) bas, tykkänään.

g.

g mykkänä loppukonsonanttina ääntyy sidottaessa kuin k, mutta mykän e:n edellä kuin j (zh), esim.: un rang honorable (ran-k-o-no-rabl'), kunnianarvoinen sääty; mutta: un prodige étonnant (pro-dii-zh-e-to-nań), kummastuttava ihme.

g on sitomatta bourg- ja berg-päätteisissä ominaisnimissä, joissa g on mykkä; esim.: Strasbourg a (-buur a) une belle cathédrale, Strassburg'issa on kaunis tuomiokirkko; Nuremberg est (ny-rai-bäär ää-t-) une ville, Nürnberg on kaupunki. g on sitomatta sanoissa: l'étang, kalalammikko.

le faubourg (fo-buur), etukaupunki.

p.

le hareng, silli.

l'orang-outang (-ran u-), orangutangi.

le poing, nyrkki.

Mykkä p ei sitounnu paitsi sanoissa beaucoup, paljon, ja trop, liian paljon; ääntyvä p sitountuu aina; esim.: tout à coup il (ku il) arriva, hän saapui äkki-arvaamatta; il a beaucoup appris (-ku-p-a-pri) et beaucoup oublié (-ku-p-ublie), hän on paljon oppinut ja paljon unhottanut; un horoscope heureux (-sko-p-ö-rö), hyvää tietävä ennustus.

S.

1) Ääntyvä loppu-s sitountuu kovana, esim. un fils inconnu (fii-s-än-ko-ny), tuntematon poika.

2) s on sitomatta maitten, kaupunkien, virtojen ja henkilöin nimissä, esim.: Paris est (pa-ri ää) la capitale de la France, Paris on Ranskan pääkaupunki; mutta kan

sain nimissä sidotaan s, esim. les Français ont (fran-sääz-on), Ranskalaisilla on. s on sitomatta sanassa volontiers (vo-lon-tie), mieluisesti.

2.

z on sitomatta sanoissa le nez, nenä, ja le riz, riisikasvi.

x on sitomatta henkilöin ja kaupunkien nimissä sekä sanassa la noix, pähkinä.

5. Nenä-äänten sitomisesta.

Sidottaessa heikontuu nenä-ääni melkoisesti; kokonaan se ei kuitenkaan katoo, esim. mon ami (moǹ-n-a-mi, eikä mo-na-mi), ystäväni.

Nenä-ääni sitountuu ainoastaan seuraavissa tapauksissa: 1) Adjektivisissa sanoissa ja prepositionissa en substantivin tahi adjektivin edellä; esim.: mon ancien ami (mon-n-an-sian-n-a-mi), vanha ystäväni; mutta: ancien et (an-siän e) moderne, entinen ja nykyinen; un enfant (öǹn-an-fan), lapsi; mutta: l'un et (löǹ e) l'autre, molemmat; en Italie (an-n-i-ta-lii) Italiassa.

2) sanoissa: en, on, bien, rien myöskin verbin edellä; esim.: je n'en ai (naǹ-n-e) pas, minulla ei ole sitä; on a bien appris (on-na-bian-n-a-pri) cela, on hyvin opittu tuota; il ne veut rien entendre (riän-n-an-tandr'), hän ei yhtään tahdo kuunnella.

Muist. bien sitountuu ylipäänsä kaikkien sanain kanssa, joittenka määräyssana se on, esim. la chose s'est passée bien autrement (biän-n-o-tre-man), asia on tapahtunut aivan toisella tapaa; mutta: c'est bien un (biäǹ öǹ) autre homme, se on aivan toinen mies.

§ 3. Korko.

Tavukorko (accent tonique) on ranskankielessä säännöllisesti viimeisellä ääntyvällä tavulla. Se on paljoa vienompi kuin suomenkielessä, yhtäjaksoisessa puheessa niinkin vieno, että sitä tuskin kuulee.

Muist. 1. Yhtäjaksoisessa puheessa lausutaan ranskankielessä sanat nopeasti perätysten, melkein niinkuin koko lause olisi yksi ainoa sana. Tästä on seuraus se, että korko jakautuu niin tasalleen kaikille tavuille, että on kiellettykin ranskankielessä olevan mitään tavu-korkoa. Selvimmin kuuluu korko jokaisen pysähdyksen edellä olevan sanan viimeisellä tavulla.

Muist. 2. Tavukorosta on eroitettava puhekorko eli äänen koroittaminen sitä sanaa lausuttaessa, millä lauseen ajatuspaino on. Tietysti tämmöinen puhekorko on olemassa ranskankielessä, niinkuin muissakin kielissä.

S 4.

Tavujen mitta.

Ei myöskään pituuden suhteen ole ranskankielessä yhtä suuri ja tarkka eroitus tavujen välillä kuin suomenkielessä. Yhtäjaksoisessa puheessa kuuluvat kaikki tavut melkein yhtä pitkiltä. Seuraavia sääntöjä noudatettakoon kuitenkin:

1:0 Vokali mykän vokalin edellä on pitkä, mutta ääntyvän vokalin edellä aivan lyhyt; esim.: la rue (ryy), katu; tuer (tye), tappaa; je suis (syî), minä

olen.

2:0 Korkotavu (sanan viimeinen ääntyvä tavu) on
pitkä, jos vokalin yllä on circonflexe; esim.: nous
fumes (fyym'), olimme; la grâce (graas'), armo.
3:0 Nenä-ääni mykän tavun edellä on pitkä, erittäin
jos suhu-ääni seuraa nenä-ääntä; esim.: la confi-
dence (kon-fi-daans'), luottamus; Mayence (mai-jaans'),
Mayence; le change (shaanzh'), vaihto.

Muist. Ylipäänsä ovat nenä-äänet ennemmin pitkiä kuin
lyhyitä.

4:0 Päätteet erre, ère, aire ja er (= äär) ovat pitkiä; esim.: la terre (täär'), maatila; le père (päär'), isä; le libraire (li-bräär'), kirjakauppias; le fer (fäär), rauta.

5:0 Päätteet ase (ei ace), aze, èce, èse, aise, ice, ise, ose, oze, auce, ause (eauce, cause), ouse, use, euse ovat pitkiä; esim.: la base (baaz'), pohja; la Grèce (grääs'), Kreikanmaa; la justice (zhy-stiis'), oikeus; la rose (rooz'), ruusu; l'épouse (le-puuz'), vaimo; la ruse (ryyz'), juoni; heureuse (ö-rööz'), onnellinen. 6:0 Päätteet, oir, oire, oise ovat pitkiä; esim.: noir (no aar), musta; croire (kro ̄aar'), uskoa; la danoise (da-no-aaz'), tanskalainen.

$ 5.

Sanojen jakaantuminen tavuihin.

1:0 Yksinäinen konsonantti kahden vokalin välillä kuuluu jälkimäiseen tavuun; esim.: re-te-nir, pitää; il a ré-vé-ré, hän on kunnioittanut; le re-gard, silmäys.

Poikk. x kuuluu aina edelliseen tavuun; esim.: il a ex-ami-né, hän on tutkinut; fix-er, kiinnittää.

2:0 Kahdesta konsonantista kahden vokalin välillä kuuluu edellinen konsonantti edelliseen tavuun, jälkimäinen jälkimäiseen; esim.: res-pec-ter, kunnioittaa; des-ti-ner, määrätä; l'es-pè-ce, laji.

Poikk. Jos jälkimäinen konsonantti on 7 tahi r, kuuluvat molemmat konsonantit jälkimäiseen tavuun; esim.: ré-cla-mer, vaatia takaisin; né-gli-ger, laiminlyödä; ou-vrir, avata; l'a-gré-ment, suloisuus; a-gran-dir, suurentaa. - Katso kuitenkin seur. mom. Muist.

3:0 Kaksinaiskonsonanteista bb, cc, gg, ll, rr j. n. e. kuuluu edellinen edelliseen tavuun, jälkimäinen jälkimäiseen; esim.: l'ab-bé, abbati; le suc-cès, menestys; sug-gérer, neuvoa; al-ler, mennä; ar-ri-ver, saapua; sup-plé-er, täydentää; sur-pas-ser, voittaa.

Muist. Samaten nl, nr, rl, esim.: en-le-ver, nostaa; en-rô-ler, ottaa sotapalvelukseen; par-ler, puhua.

4:0 Konsonantti-digrafeja *) ch, ph ja th, sekä pehmeä gn ei koskaan eritetä toisistaan; esim.: é-chap-per, päästä pakoon; le phi-lo-so-phe, filosofi; l'é-ther, yli-ilma; ma-gna-ni-me, jalomielinen.

5:0 Kolmesta konsonantista kuuluu ensimäinen edelliseen ja kaksi jälkimäistä jälkimäiseen tavuun; esim.: l'es-prit, mieli; l'ex-pres-sion, lausetapa; des-crip-tif, selittävä.

Poikk. Jos m tahi n on ensimäinen konsonantti, kuuluu kaksi ensimäistä edelliseen tavuun; esim.: comp-ter, laskea; la fonc-tion, toimi.

6:0 Monoftongia ei koskaan jaeta kahteen, eikä diftongiakaan; esim.: la fray-eur, kauhu; croi-re, uskoa; croy-ez, uskokaatte; l'ap-pui, tuki; ap-puy-ez, nojatkaatte; le fia-cre, vouravaunut; la pi-tié, sääli; la piè-ce, kappale.

Muistutus. Kieliopin lopussa on aakkosellinen luettelo useimmista sanoista, joita äännetään epäsäännöllisesti, taikka joittenka ääntymisen suhteen jotakin erinäistä on huomattava.

II. MUOTO-OPPI.

$ 6.

Valmistelevia muistutuksia.

1. Puheen-osat (parties du discours).

Ranskankielessä on kolme puheen pää-osaa: Nomini, le nom, Verbi, le verbe, ja Partikkeli, la particule.

Konsonantti-digrafiksi sanotaan kaksi yhdellä äänteellä

äännettävää konsonanttia.