mi-elasticum: le clerc (kläär), kirjuri; le cric (kri), vipusin; jouer aux échecs (zhue-o-ze-shä), pelata shakkia mutta échec (e-shäk), shakki! un escroc (ä-skro), veijari; un estomac (ä-sto-ma), vatsa; le marc (maar), naula; sakka; le porc (poor), sianliha; le raccroc (rakro), onnensattuma; le tabac (ta-ba), tupakka. Marc, markka, ääntyy „mark“. Muist. ch on mykkä sanan lopussa ainoastaan sanassa un almanach (al-ma-na), almanakka. 3) f. floppukonsonanttina on mykkä: a) sanoissa la clef (kle), avain, ja le chef d'œuvre (shädöövr'), taituriteos. b) seuraavien sanojen pluralissa: le bœuf (böf), härkä, pl. bœufs (böö) (niinikään le bœuf (bö) gras, laskiaishärkä); l'œuf (löf), muna, pl. œufs (öö); le cerf (säär ja särf), sarvas, pl. cerfs (säär); le nerf (närf), hermo, pl. nerfs (näär). 4) 4. q loppukonsonanttina ääntyy kuin k, esim., le coq (kok), kukko. q loppukonsonanttina on mykkä sanassa le coq d'Inde (kodänd'), kalkkuna, sekä ominaisnimessä Cing-Mars (sänmaar). 5) r. r loppukonsonanttina ääntyy kuin suomenkielessä. r on loppukonsonanttina mykkä: a) päätteissä er (ier) kaksi- tahi monitavuisissa sanoissa: esim. aimer (ä-me), rakastaa; prier (prie), rukoella; le cocher (ko-she), ajaja; le meunier (mönie), mylläri; léger (le-zhe), keveä; singulier (sängy-lie), eriskummainen. Yksitavuisissa er-päätteisissä sanoissa rääntyy; esim.: le fer (fäär), rauta; la mer (määr), meri; cher (shäär), rakas. Poikkeuksia. Seuraavissa er (ier)-päätteisissä kaksi- tahi monitavuisissa sanoissa rääntyy: 1) sanoissa: amer (a-määr), katkera. fier (fi-äär), ylpeä. thaler (ta-läär), le, taleri. 2) Seuraavissa ranskankielisissä ominaisnimissä: Auber (0-bäär); Rouher (ru-äär); Quimper (kän-päär); Suger (sy-zhäär). 3) vieraskielisissä ominaisnimissä; esim.: Blucher (blykäär); Jupiter (zhy-pi-täär); Schneider (shnä-däär) j. n. e. b) sanassa monsieur (mo-siô 1. m'siô), herra, pl. messieurs (mä-si-öö). 6) l. 7 loppukonsonanttina ääntyy kuin suomenkielessä (vertaa 7 mouillée). 7 loppukonsonanttina on mykkä: a) Seuraavissa il-päätteisissä sanoissa: baril (ba-ri), le, pieni tyn- coutil (ku-ti), le, polsterikan nyri. chenil (sh'ni), le, koirakoppi. gas. fusil (fy-zi), le, kiväri, pyssy. sourcil (sur-si), le, kulmakarvat. b) seuraavissa ul-päätteisissä sanoissa: soûl (su), kyllästynyt; le cul (ky), takapuoli; mutta 7 äännetään sanoissa accul (a-kyl), umpikatu, ja recul (re-kyl), takaisin kimmahdus. C. H. h on aina mykkä ranskankielessä, s. o. sitä ei koskaan äännetä. Kuitenkin kieliopissa eroitetaan toisistansa: 1:0 mykkä h (h muette) ja 2:0 aspirerattu (hengähdetty) h (h aspirée). Eroitus niitten välillä on se, että h muette sallii edellisen sanan yhteensitomista (katso siv. 46) sekä edellä käyvän a:n ja en poisheittämistä (katso siv. 3), mutta h aspirée ei salli kumpaakaan. Tavallisimmat sanat, joissa h on aspirée, ovat seuraavat: Substantiveja la hache (ash'), tappara, la haie (ää), pensas-aita. la hallebarde (a-l'-bard'), tapparakeihäs. Adjektiveja. hagard (a-gaar), nurja. hargneux (ar-njö), riitaisa. le hameau (a-mo), pieni, kaukai- hideux (i-dö), ilettävä. nen kylä. la hanche (aansh'), nivus. le hangar (an-gaar), ratasvaja. la harangue (a-raǹg'), puhuttelo. le hareng (a-ran), silli. le harnais (ar-nää), haarniska. la harpe (arp'), kaunel. le harpon (ar-pon), ahingas. huit (yit), kahdeksan. Verbejä. haïr (a-iir), vihata. haleter (a-l'te) huohattaa. hanter (an-te), käyskennellä tervehtimässä. le hasard (a-zaar), onnenkoh- happer (a-pe), siepata. taus. la hâte (aat'), kiiru. le héraut (e-ro), sota-airut. le héros (e-ro), sankari. le hétre (äätr'), saksantammi. le homard (o-maar), merikrapu. harasser (a-ra-se), uuvuttaa. hennir (ä-niir), hirnua. Tavallisimmat ominaisnimet, joissa h on aspirée, ovat: Habsbourg (abs-buur), Habs- le Hainault (le-ä-no), Hennegau. burg. Haïti (a-i-ti), Haiti. Hambourg (an-buur), Hampuri. la Hollande (la-o-land'), Hol Hanovre (a-novr'), Hannover. la Havane (la-a-van'), Havanna. la Hesse (la-äs'), Hessen. lantti. le Holstein (le-ol-stän), Holstein. la Hongrie (la-on-grii), Unkari. les Huns (lää-ön), Hunnit. Muist. 1. Yhdyssanoissa näyttäikse eroitus h aspirée'n ja h muette'n välillä siten, että m ja n muodostavat nenä-äänen h aspirée'n edellä, mutta ei h muette'n edellä; esim.: enhardir (an-ar-diir), rohkaista; inhabile (i-na-biil'), taitamaton. Muist. 2. Ylipäänsä ovat johtosanat juurisanojensa mukaisia, niin että, jos h on aspirée juurisanassa, on se myöskin aspirée johtosanassa; esim.: 'haïr *) (a−iir), vihata, la haine (la-ään), viha; la harangue (la-a-rang'), puhuttelo, haranguer (a-raǹ-ge), puhutella; haut (00), korkea, hausser (o-se), korottaa. Kuitenkin poikkeevat muutamat sanat tästä säännöstä; esim. la Hanse (aans'), Hansan liitto, villes_hanséatiques (vil-z-an-se-a-tik'), Hansan kaupungit; le héros (e-ro), sankari, l'héroïne (le-ro-iin'), nais-sankari, l'héroïsme (le-roism'), sankarius, faits héroïques (fää-z-e-ro-ik'), sankaritöitä. Muist. 3. Sanotaan sitomatta: le huit juillet (le-yî-zhyi-jä), kahdeksas päivä heinäkuussa, j. n. e.; kuitenkin sidotaan yhdistyksissä dix-huit (di-z-ỹit), kahdeksantoista, vingt-huit (vän-t-yit), kahdeksankolmatta, j. n. e. D. Kaksinaiskonsonanteista. Kaksi yhtäläistä konsonanttia vierettäin ääntyy tavallisesti kuin yksi. Esim. aggraver (a-gra-ve), pahentaa; battre (batr'), lyödä; la botte (bot') kimppu; la femme (fam'), nainen; la lettre (lätr'), kirjain, kirje; l'ombrelle (lon-bräl'), päivänvarjo; la paresse (pa-räs'), laiskuus; le tonnerre (to-näär'), ukkosen ilma; le verre (väär'), lasi. Muist. Kaksinaisesti äännetään: a) Kaksi ll: *) Merkki käytetään tässä osoitteeksi, että h on aspirée. 1) kaikissa sanoissa, jotka alkavat tavulla ill, esim.: illégal (il-le-gal), laiton; illicite (il-li-sit'), luvaton; illusion (il-ly-zion), haave; 2) seuraavissa sanoissa: l'allégorie (al-le-go-rii), allegoria; l'allégresse (al-le-gräs'), hilpeys; l'allocution (lal-lo-kysion), puhe; l'allusion (lal-ly-zion), viittaus; belligérant (bäl-li-zhe-rań), sotaa käypä; belliqueux (bäl-li-kö), sotaisa; la collision (kol-li-zioń), yhteensattuminen; le colloque (kol-lok'), haastelu; l'ellipse (läl-lips'), ellipsi, sekä siitä johtuvissa; fallacieux (fal-la-sio), petollinen; la flagellation (fla-zhäl-la-zion), piekseminen; l'intellect (län-tälläkt), ymmärrys, sekä muissa intell'illä alkavisa; osciller (o-sil-le), heilua; pallier (pal-lie), peitellä; pusillanime (py-zil-la-niim'), arka; vaciller (va-sil-le), horjua, sekä siitä johtuvissa; la villa (vil-la), huvila; 3) ominaisnimessä Sylla (sil-la), Sulla. b) kaksi mm: 1) kaikissa imm:llä alkavissa sanoissa, esim.: immortel (immor-täl), kuolematon; immuable (im-myabl'), muuttumaton; 2) sanassa la grammaire (gram-määr'), kielioppi, sekä ominaisnimissä: Emma (äm-ma), Emmanuel (äm-ma-nyäl), Emmaüs (äm-ma-yys). e) kaksi nn: 1) sanoissa: annal (an-nal), vuodenmittainen, sekä siitä johtuvissa: les annales (an-nal'), aikakirjat, biennal (biännal), kaksivuotinen, triennal (triän-nal), kolmivuotinen, j. n. e.; inné (in-ne), synnynnäinen; l'innovation (in-no-vasion), uudistus; 2) Ominaisnimissä: Anna (an-na), Brennus (brän-nyys), Cincinnatus (sän-sin-na-tyys), Cinna (sin-na), Ennius (änni-yys), Porsenna (por-sän-na). d) kaksi rr: 1) kaikissa irr'llä alkavissa sanoissa, esim.: irrégulier (ir-re-gy-lie), säännötön; irriter (ir-ri-te), suututtaa; 2) seuraavissa sekä niistä johtuvissa: correct (kor-räkt), virheetön; corroborer (kor-ro-bo-re), vahvistaa; corroder (kor-ro-de), syödä; errer (är-re), kuleksia; l'erreur (lärröör), hairaus; l'horreur (lor-röör), kauhu; l'interrégne (län-tär-ränj'), välihallitus; narrer (nar-re), kertoa; la ter |