äm. K, k, zäd. M, m, Muist. 1. Näistä sanotaan: a, e, i, o, u, y vokaleiksi (voyelles, lue: voa-i-jäl'). Muut ovat konsonantit (consonnes, lue: kon-son'). Muist. 2. K:ta ja w:tä käytetään ainoastaan vieraista kielistä lainatuissa sanoissa sekä ominais-nimissä, esim.: kopeck (ko-päk), kopeekka; wagon (va-gon), rautatievaunut; Kératry (ke-ra-tri); Underwald (on-där-wald). X, X, iks. Y, Y, وو i gräk. z, z, 2. Ortografilliset merkit. A. Aksentit *) (les accents, lue: lä-z-a-ksan). Aksentteja on ranskankielessä kolme, nimittäin: 1:0 (), Accent aigu (a-ksan-t-ä-gy) käytetään ainoastaan e vokalin yllä (é fermé, lue: e-fär-me), kun tämä tavun lopussa ääntyy suljetulla äänteellä (e), esim.: le prétexte (le-pre-täkst'), tekosyy; l'aménité (la-me-ni-te), suloisuus; la vérité (la-ve-ri-te), totuus. 2) 2:0 (), Accent grave (a-ksan-graav'), käytetään: 1) vokali e:n yllä (è ouvert, lue: ä-u-väär), kun tämä tavun lopussa taikka loppukonsonantti s:n edellä ääntyy aukinaisella äänteellä (= ä), esim.: le père (le-pää-r'), isä; la mère (lamää-r'), äiti; discrète (di-skrä-t'), varova; le succès (lesy-ksää), menestys; après (a-prää), jälkeen, jäljessä; Eroitusmerkkinä seuraavien prepositionien ja adverbien yllä: à (a), -lle; dès (dää), -sta (-stä); là (la), tuossa, ja où (u), missä, eroittaaksensa niitä verbistä a (a), (hän) omaa, artikkelista des (dää), pronominista la (la), hän, ja konjunktionista ou (u), tahi, eli; 3) seuraavien sanojen yllä: cà (sa), täällä; deçà, (de-sa), tällä puolen; déjà (de-zha), jo; delà (de-la), toisella puolen; holà (o-la), ohoi; voilà (voa-la), kas tuossa! 3:0 (^), Accent circonflexe (a-ksan-sir-kon-fläks'), käytetään: 1) yleiseen, pitkäksi äännettävän vokalin yllä, jolloin pituuden syy tavallisesti on jonkun kirjaimen katoominen, esim. l'âge (laazh'), ikä; l'épître (le-piitr'), kirje; la têle (la-täät'), pää (kirjoitettiin ennen: aage, épistre, teste), *) Ranskankielen aksentit eivät ole millään lailla korkomerkkejä, vaan ainoastaan äännemerkkejä. Tavukorosta (accent tonique, lue: a-ksań-to-nik') mainittakoon tässä, että se ylipäänsä on viimeisellä ääntyvällä tavulla sekä paljoa vienompi kuin suomenkielessä. 2) Muutamien sanojen yllä, eroitukseksi muista sanoista, joita muuten kirjoitetaan samalla tavalla, esim.: mûr (myyr), kypsi; le mur (le-myr), muuri; sûr (syyr), varma; sur (syr), päällä. Accent circonflexe voi olla kaikkien vokalien paitsi y:n Muist. yllä. B. Apostrofi (l'apostrophe, lue: la-po-strof'). Apostrophe (), käytetään osoitteeksi siitä, että joku vokaleista a, e, i on poisjätetty sanan lopusta. a jätetään pois, ja sijaan pannaan apostrofi: artikkelista ja pronominista la (la) hän, seuraavan vokalin tahi mykän h:n edeltä, esim.: la amie l'amie (la-mii), naisystävä; la histoire l'histoire (li-sto-aar'), historia; je la estime je l'estime, (zhe-lä-stiim'), minä kunnioitan häntä. e jätetään pois seuraavista sanoista: 1:0 je (zhe), minä, me (me), minut (minua), te (te), sinut, sinua, se (se), itsensä, itseänsä, de (de), -sta (stä), que (ke), että, kuinka, ce (se), se, le (le), hän, ne (ne), ei, vokalin ja mykän h:n edeltä, esim.: Je aime = j'aime (zhääm'), rakastan; tu me aimestu m'aimes (ty-määm'), sinä rakastat minua; il te estime il l'estime (il-tä-stiim'), hän kunnioittaa sinua; il se élève, il s'élève (il-se-läv'), hän kohottaa itsensä; je parle de elle je parle d'elle, (zhe-parl'-däl'), puhun hänestä; que il est agréable = qu'il est agréable, (ki-lä-t-a-gre-abl'), kuinka suloinen hän on! ce est elle = c'est elle (sä-t-äl'), hän se on; le homme = l'homme, (lom'), ihminen; ne est il pas = n'est il pas (nät-il-pa), eikö hän ole? 2:0 lorsque (lor-ske), kun, puisque (pyi-ske), koska, quoique (koa-ke), vaikka, ainoastaan seuraavien sanojen edeltä: il (il), hän (mies), elle (äl'), hän (nainen), on (on), joku, (ihminen ylipäänsä), un, (öñ), une (yyn'), yksi, muutama; esim. lorsque il parle lorsqu'il parle (lor-skil-parl'), kun : hän puhuu; puisque elle le veut puisqu'elle le veut (pyiskäl'-le-vö), koska hän sen tahtoo; quoique on dise = quoiqu'on dise, (koa-kon-diiz'), vaikka ihminen sanoo 1. vaikka sanotaan; 3:0 entre (an-tr'), välillä, jusque (zhy-sk'), saakka, ja presque (prä-sk'), melkein, tavallisesti ainoastaan yhdyssanoista; esim. l'entr'acte (lan-trakt'), näytösten väli (teaterissa); jusqu'alors (zhy-ska-loor), siihen saakka; la presqu'île (la-prä-skiil'), melkein saari, saarento, niemi; 4:0 quelque (käl-ke), joku, yhdistyksistä quelqu'un, quelqu'une (käl-kön, käl-kyyn'), muutama, quelqu'autre (kälkootr'), joku muu; 5:0 muutamista yhdyssanoista, esim.: la grand'mère (la-grand-määr'), mummo; grand' merci (grand-mär-si), suur' kiitos! i jätetään pois ainoastaan konjunktionista si (si), pronominien il (il) ja ils (il) edeltä, esim.: s'il vient (sil-viän), jos hän tulee; s'ils disent (sil-diiz'), jos he sanovat. C. Cedija (la cédille, lue: la-se-dij'). Cédille (b) pannaan konsonantti c:n alle, koska tämä on s:nä äännettävä o:n, a:n ja u:n edellä, esim.: la façade (la-fa-sad'), rakennuksen etupuoli; la leçon (la-le-son), luento, oppitunti; il a reçu (i-la-re-sy), hän on ottanut vastaan. D. Trema, (le tréma, lue: le-tre-ma). Tréma (") asetetaan e:n, i:n ja u:n ylle (ë, ï, ü), osoitteeksi, että ne ovat luettavat erikseen, eikä monoftongina edellä olevan vokalin kanssa (katso 2 §, 1, B, siv. 12), esim.: le noël (le-no-äl), joulu; hair (a-iir), vihata; Saül (sa-yl), Saul; la ciguë (la-si-gyy), katko (kasvi). E. Yhdistysviiva (le trait d'union, lue: trä-dy-nion). Trait d'union (-) käytetään kahden tahi useampien sanojen yhdistämiseksi äännettäessä, esim.: dit-il? (di-til) sanooko hän? vient-elle? (viän-täl), tuleeko hän? donnez-lemoi (do-ne-le-moa), antakaa se minulle. § 2. Kirjainten ääntämisestä. 1. Vokalit. A. Yhdenkertaiset vokalit. A. a, â ääntyy kuin a suomen kielessä (a, aa). Esimerkkejä: l'ami (la-mi), ystävä; animer (a-ni-me) virkistää; l'animal (la-ni-mal), eläin; le sofa (le-so-fa), sohva; la sœur (la-söör) sisar; ma sœur (ma-söör), minun sisareni; ta sœur (ta-söör), sinun sisaresi; sa sœur (sa-söör), hänen sisarensa; par (par), kautta; il parla (il-par-la), hän puhui; avare (a-vaar'), saita; l'art (laar), taide; bas (baa), alhainen; le château (le-sha-to), linna; le gâteau (lo-ga-to), leivos; gâter (ga-te), turmella; l'âme (laam'), sielu; la grâce (la-graas'), suosio. à ääntyy kuin lyhyt a suomen kielessä. Esim.: déjà (de-zha), jo; là (la) tuossa; çà (sa), täällä. Muist. 1. a:lla on oikeastaan kaksi äännettä, toinen aukinainen ja selvempi, kun a on aivan lyhyessä tavussa, toinen suljettu ja syvempi, kun a on keskipitkäisessä taikka aivan pitkässä tavussa. Tässä kirjassa merkitään lyhyt ja keskipitkäinen a samalla merkillä (a). Aivan lyhyt on a ylipäänsä sanan alussa ja lopussa. Muist. 2. a:ta ei äännetä sanoissa: l'août (luu), elokuu; l'aoûteron (lu-t'ron), elonleikkaaja; Saône (soon'), virran nimi; le taon (le-toǹ), paarma; le toast (le-tost), muistomalja; toaster (to-ste), juoda malja. |